Ravintola Elite 90 vuotta

Eliten 90-vuotis juhlavuoden kunniaksi haluamme kertoa sinulle Eliten tarinan vuosikymmen kerrallaan – alkaen hetkestä, jolloin ravintolan ovet aukesivat ensimmäisen kerran. Kuukausittain vaihtuva, aikansa suosikkiannoksiin perustuva nostalgiamenu, sekä ravintolassa järjestettävät tapahtumat vievät sinut keskelle Eliten värikästä historiaa. Lue lisää alta ja tervetuloa mukaan!

 

30-luku

Työläisiä, taiteilijoita ja funkistyyliä

Ravintola Elite aloitti toimintansa Museokadulla sijaitsevassa liikehuoneistossa, jossa ravintoloitsija Ernst Mattas avasi ravintolan ovet ensi kertaa 25.4.1932, vain kaksi viikkoa kieltolain päättymisen jälkeen. Vaikka valtaosa asiakkaista oli tavallisia helsinkiläisiä, liikemiehiä, konttorityöntekijöitä ja Töölön rakentajia, Eliten vieressä sijaitsevan taiteilijakoti Lallukan asukkaat löysivät varsin pian tiensä ravintolaan – Elite sai taitelijaravintolan maineen jo ensimmäisistä vuosista lähtien.

 

”Tänne valuu ihan automaattisesti, mäkeä alas”

sanoi aikanaan Lallukan tuntumassa asunut elokuvantekijä Heikki Partanen. 

Vuonna 1938 Elite muutti nykyisiin tiloihinsa Eteläiselle Hesperiankadulle – Reitzin upouuteen ja moderniin taloon, jonka arkkitehtina toimi Jalmari Peltonen. Ravintolan sisutuksesta vastasi Stockmannin arkkitehtitoimisto Jung & Jung ja Keravan puuseppien valmistamat huonekalut olivat Werner Westin käsialaa. Ravintolan sisustus oli funkista kauneimmillaan. 

Eliteen tultiin syömään ja viihtymään. 1930-luvulla ruoka oli konstailematonta ja rehellistä, kuten koko ravintolan tunnelmakin. Pitkään listalla ollut ja ehdottomasti myös yksi myydyimmistä annoksista oli keittiömestari Ottilia Bitten bravuuri haudutettu kananpoika. Kaikessa yksinkertaisuudessaan annos hurmasi asiakkaat maullaan. Vaikka ajanhenkeen kuului että alku- ja pääruoat pidettiin simppeleinä, jälkiruoilla osattiin jo pröystäillä – yksi ajan suosituimmista jälkiruoista oli Crêpes Suzette, liköörillä liekitetyt appelsiiniletut.

40-luku

Kuponkiannoksia ja särkyneitä ikkunoita

Eliten alkutaival ei ollut kovin ruusuinen sota-ajasta johtuen, sillä sotavuodet toivat mukanaan pula-ajan ja säännöstelyn. Ravintola kuitenkin jatkoi toimintaansa niissä puitteissa, missä se oli mahdollista. Pahimmillaan syötiin paleltuneita perunoita ja lanttuja, ja yksi ravintolassa nautittu kokolihapihvi saattoi viedä koko kuukauden lihakupongit. Huhujen mukaan kanta-asiakkaille myytiin kyllä liha-annoksia salaa – mutta vain varmoille ja vaiteliaille.

Ravintolan tarjoilut koostuivat pääasiassa keitetyistä riistaruoista, sekä erilaisista laatikoista ja kastikkeista, jotka kuuluivat säännöstelyn ulkopuolelle. Myös kalaa oli usein tarjolla ja se tarjoiltiin kylmän piimätillikastikkeen kanssa. Kuohkeaksi vatkattu makeankirpeä vispipuuro oli jälkiruokien aatelia.

Pommituksen iskiessä lukittiin viinakaapit ja juostiin pommisuojaan Apollonkadulle. Ravintola kärsi Helsingin pommituksessa myös ulkoisia vaurioita. Talvella 1944 suurin osa Eliten ikkunoista meni pommituksessa rikki. Hapotusmenetelmällä lasiin maalatuista Salomon Wuorion Maalaamon toteuttamista ”Akvaarioikkunoista” vain yksi jäi ehjäksi.

”Ravintolan pysyvä ristiriita on, että sitä mukaa kun ilta vanhenee, asiakkaat nuortuvat. Ja kun sulkemisaika koittaa, he tuntevat, että elämä on vasta edessä. Tämä on sen lajin nuortumista, josta siipirikkona herää. Aikuisina aletaan ja lapsina lopetetaan”

kuvaili kirjailija Matti Kurjensaari.

50-luku

Pitkät sunnuntailounaat

Sota-ajan jälkeinen pula-aika kesti yllättävän kauan, lähes Olympiavuoteen 1952 saakka. Raskaan sodan jälkeen ihmiset kuitenkin kaipasivat huvituksia ja ravintoloissa käynti yleistyi. Perheet kokoontuivat Eliteen nauttimaan pitkistä sunnuntailounaista ja silloin pöydät notkuivat herkkuja. Pöytään kannettiin muun muassa kuhaa herkkusienikastikkeella, naudanlihasta valmistettua tartarpihviä ja erilaisia liemiä. Kirkaslieminen väliruoka valmistettiin kanaliemestä ja tarjoiltiin vihreiden papujen kanssa. Ruokalistalle ilmestyivät hiljalleen myös ranskalaiskeittiöön nojaavat annokset ja laseihin kaadettiin viinejä ranskalaisten juomien lisäksi Etelä-Euroopan maista.

Eliten asiakaskunta oli vakiintunut ja vieraillessa siellä saattoi törmätä Tauno Paloon, Mika Waltariin, Matti Kurjensaareen, Lauri Viitaan tai vaikkapa Ester Heleniukseen ja Aarre Merikantoon.

”Eliten kanta-asiakkaat olivat kuin omaa väkeä. Vaikka kaikki olivat hyviä, kyllä Tauno Palo oli heistä paras. Lauloi minullekin monta kertaa. Hän oli mukava ja rauhallinen mies, kavereilleen ja henkilökunnalle. Jos pöydässä sattui riita, niin Tauno nousi, viittasi vain kädellään ja siirtyi toiseen pöytään. Hän oli sellainen rauhan mies. Ja aina hänellä oli jotakin hauskaa sanottavaa. Ja Tauno lauloi, jos jollakin oli merkkitapaus, syntymäpäivä tai sellainen. Ei koskaan kovaa, vaan hiljaa korvaan jollekin daamille tai onniteltavalle ”

ravintolan silloinen tarjoilija Olga Heinonen kertoi.

Liity Elite-klubiin!

Raapusta sähköpostiosoitteesi tähän ja ole osa Elite-klubia.

Elite-klubilaisena kuulet ensimmäisten joukossa uusista menuista, tapahtumista, Eliten kuulumisia ja herkullisista klubieduista!

Sähköpostiosoitteesi:*